Antakaas kun selitän:
Oletetaan yhteiskunta, jossa on 50 tehdastyöläistä ja 50 ihmistä hoitoalalla. Tehdastyöläiset tuottaa 100 rahaa ja hoitoalan ihmiset maksaa 50 rahaa. Yhteiskunta tarjoaa hyvinvointipalvelut ja jäljelle jää 50 rahaa työväen käyttöön.
Tuotanto tehostuu.
Tehdastyöläiset tuottaa 200 rahaa ja hoitoalan ihmiset maksaa 100 rahaa. Yhteiskunta tarjoaa hyvinvointipalvelut ja jäljelle jää 100 rahaa työväen käyttöön.
Tuotanto tehostuu.
Tehdastyöläiset tuottaa 1000 rahaa ja hoitoalan ihmiset maksaa 500 rahaa. Yhteiskunta tarjoaa hyvinvointipalvelut ja jäljelle jää 500 rahaa työväen käyttöön.
Ylläolevasta voidaan havaita seuraavaa: ensinnäkin teollisen työn tuottavuus kasvaa ja toisaalta hoivatyön tuottavuus ei. Hoivatyö vaatii ihmiskontaktin ja sitä ei voi tehostaa samalla tavalla koneilla kuin teollista työtä.
Jos hoitoalan palkkoja ei nosteta teollisen työn tuottavuuden mukana, ajautuu hoitoalan väki suureen suhteelliseen köyhyyteen.
Toisaalta havaitaan myös, että hoitoalan kustannukset ovat meno, jotka on kannettava valtion taskusta. Tämä tarkoittaa sitä, että teollisen työn tuottavuudesta on kannettava riittävästi veroa, jotta palvelut voidaan ylläpitää.
Edelleen havaitaan, että työväen käyttöön jää myös yhä kasvava määrä rahaa. Huomattavaa myös on, etten oleta tilanteeseen kapitalistia. Selkeyden vuoksi oletetaan, että kapitalistit vetävät rahaa välistä tehdastyöläisten työstä, mutta sitä ei nyt tässä erikseen huomioida, vaikka välistävedon osuus on yhä suurempi ja työväelle jää yhä vähemmän.
Mitä tapahtuu, jos tuotanto laskee?
a) Tehdastyöläiset tuottaa 800 rahaa ja hoitoalan ihmiset maksaa 500 rahaa. Yhteiskunta tarjoaa hyvinvointipalvelut ja jäljelle jää 300 rahaa työväen käyttöön.
Tai
b) Tehdastyöläiset tuottaa 800 rahaa ja hoitoalan ihmiset maksaa 400 rahaa. Yhteiskunta tarjoaa hyvinvointipalvelut ja jäljelle jää 400 rahaa työväen käyttöön.
Tai
c) Valtio ottaa 200 rahaa lainaa. Tehdastyöläiset tuottaa 800 rahaa ja hoitoalan ihmiset maksaa 500 rahaa. Yhteiskunta tarjoaa hyvinvointipalvelut ja jäljelle jää 500 rahaa työväen käyttöön.
Tai
d) Valtio painaa 200 rahaa. Tehdastyöläiset tuottaa 800 rahaa ja hoitoalan ihmiset maksaa 500 rahaa. Yhteiskunta tarjoaa hyvinvointipalvelut ja jäljelle jää 500 rahaa työväen käyttöön.
Pohdintaa ylläolevasta:
a) Tuotannon laskun vuoksi ja siksi, ettei hoitoalan palkkoja voida laskea vahvasta AY-liikkeestä johtuen joudutaan perimään lisää veroja ja työväelle jää paljon vähemmän käyttörahaa. Syntyy maksuvaikeuksia ja ihmisiltä menee koteja alta.
b) Tuotannon laskun vuoksi lasketaan hoitoalan palkkoja. Siitä huolimatta käytettävä rahamäärä on alempi kuin aiemmin ja syntyy maksuvaikeuksia ja ihmisiltä menee koteja alta.
c) Tilanne ei muutu, mutta valtio velkaantuu. Tästä seuraa, että jatkossa työväen käyttöön jäämä raha vähenee ja syntyy maksuvaikeuksia ja menee koteja alta.
d) Tilanne ei muutu paremman tuottavuuden ajasta mitenkään. Maksuvaikeuksia ei synny, mutta rahan arvo laskee. Ulkomailta ostettavien tuotteiden hinta hieman nousee ja se leikkaa jossain määrin työväen ostovoimaa. Keneltäkään ei mene koti alta.
Johtopäätös on se, että n.s. Baumolin tauti ratkeaa parhaiten painamalla rahaa. Palveluista me emme halua luopua ja kaikki muut ratkaisumallit johtavat siihen, että ihmiset ajautuvat maksuvaikeuksiin. Ulkomaisten tuotteiden hinnan kohoaminen tekee kotimaisen tuotannon kannattavammaksi.
Oikeistolaiset kannattavat joko vaihtoehtoa b), joka on mahdoton tai sitten sitä, että leikataan palveluja. Palvelujen leikkaaminen on järjetöntä, koska se heikentää kaikkien hyvinvointia.
Se ei kuitenkaan estä oikeistoa vaatimasta niiden leikkauksia, koska he käyttävät joka tapauksesssa yksityisiä palveluita kunnes sairastuvat pahasti, mutta sitten on myöhäistä äänestää vasemmistoa, koska julkiset palvelut on jo leikattu.
Usein oikeistolaisuudesta parannutaankin julkisen terveydenhoidon kautta, kun ymmärretään, että loppuviimein vakuutukset eivät kata vakavampia sairauksia ja kun valtio tulee hätiin ja pelastaa terveyden, se usein myös tervehdyttää mielen.
Kuten havaitsemme, on luonnollista että julkisen puolen kulut nousee sen myötä, että rahaa tuottavan työn teho kasvaa. Olisi mahdotonta ajatella, että julkisen puolen työn hintaa ei nostettaisi yhtäältä inflaation takia, mutta toisaalta siksi, että sille ei riittäisi työvoimaa, jos palkat olisivat huonoja.
Havaitsemme myös sen, että oikeisto vihaa työväen oikeutta saada palveluja, koska he eivät halua maksaa veroja. Johtopäätöksenä on, että oikeisto pelottelee väkeä julkisen puolen palvelujen hintojen nousulla ja siten koettaa oikeuttaa leikkauslistat, joihin ei ole mitään aihetta.
Oikeisto kuitenkin toimii näin, koska n.s. Baumolin tauti on helvetin hyvä tekosyy sille, että palvelut saadaan leikattua ja enemmän rahaa työväen omaan käyttöön. Oikeasti kuitenkin kapitalisti pitää siitä suuren osan ja siksi haluaa kasvattaa tätä nimenomaista pottia. Työväki maksakoon jäljelle jäävistä roposista itselleen terveydenhuoltonsa, jos kykenee. Sehän ei ole kapitalistin ongelma.
Kokonaisjohtopäätös Baumolin taudista on se, että julkisen puolen palkkojen nousu on normaalia niin kauan kuin tuottavuus nousee ja kun se laskee, me emme voi laskea palkkoja joutumatta kuseen ja sen takia ongelmasta pääsee ulos vain painamalla rahaa.
Valitettavasti meillä ei ole keskuspankkia, joten me siis olemme kusesssa. Äänestä Itsenäisyyspuoluetta, niin ongelma ratkeaa omaan rahaan palaamisen myötä.
